Tapionniemi vuoden lappilainen kylä 2019

Julkaistu 2019-05-20 08:57:21 CEST.

Tapionniemi valittiin vuoden lappilaiseksi kyläksi lauantaina 18.5 Lapin Kylätoimintapäivillä Levillä.

 

Perustelut

Vireä kylä ja aktiivinen ja aikaansaava toimijajoukko. Kylä on tehnyt valtavan suuren työn vanhan kyläkoulun hankinnassa ja kunnostamisessa kylätaloksi.

Kylä toteuttanut myös maisemointisuunnitelman. Kuntopolku läheiseen Airosvaaraan on raivattu, veto-ojat kaivettu ja rakennettu sillat parin kosteikon ylitse.

Kylän uimarannalle kunnostettiin laavu ja hankittiin uimalaituri.

Erilaisten tapahtumien järjestäminen, kuten Onnellisten hiihto, Pop up -Ravintolapäivät, elojuhlat, Avoimet Kylät -päivä, joulumarkkinat.

Lapin kansa lauantai 18.5

Kylän sydän sykkii jälleen – Vuoden lappilaisessa kylässä jokaisella toimijalla tärkeä rooli

Kun Tapionniemen koulu sulki ovensa, kylä vaipui uneen. Nyt 22 vuotta myöhemmin Tapionniemeä juhlitaan vuoden lappilaisena kylänä. Kaiken ytimessä on kyläläisten kunnostama entinen koulu, nykyinen kyläkartano. Takana on parikymmentätuhatta talkootuntia.

Jouni Porsanger
Konemiehiä, arkkitehtejä, kokkeja, sähkömiehiä.... Tapionniemen kylässä on noin 20-25 aktiivisen talkoilijan joukko, joista tässä vain osa. Ammattiosaamista hyödyntämällä on saatu kasaan varsin laaja skaala taitajia eri tehtäviin.

Konemiehiä, arkkitehtejä, kokkeja, sähkömiehiä.... Tapionniemen kylässä on noin 20-25 aktiivisen talkoilijan joukko, joista tässä vain osa. Ammattiosaamista hyödyntämällä on saatu kasaan varsin laaja skaala taitajia eri tehtäviin.

Milla Sallinen

Sen katsominen vihlaisi aina ohi ajaessa. Hiljainen mansardikattoinen rakennus keskellä Kemijärven Tapionniemen kylää. Osa ikkunoista irvisteli sirpaleisina, pusikoituneessa pihapiirissä olevaa varastorakennusta ei männyntaimien takaa erottanut.

Sisällä näky oli yhtä lohduton. Kun talo oli päässyt kylmilleen, olivat putket haljenneet ja alakerrassa oli mittava vesivahinko.

–  Kyllä sitä aina ohi kulkiessa huokaisi syvään, että siihen se meidän rakas koulu nyt lahosi, kertoo Ann-Christine Lampela. Hän oli Tapionniemen kyläseuran puheenjohtajana 22 vuotta sitten, kun koulu sulki ovensa.

Koulun loppuminen näkyi kylän toiminnassa kuin veitsellä olisi leikannut.

– Eihän koulu ole ollut ainoa menetyksemme, on täällä ollut joskus kauppa ja postikin. Koulun loppuminen oli silloin se viimeinen niitti, joka tuntui tukahduttavan koko kylän.

 

Jouni Porsanger

Tämä joukko rakensi koulun vuosien 1930-1932 aikana. Joukosta on tunnistettu paikallisten vanhempia ja isovanhempia, mutta outojakin on joukossa.

Entinen kyläkoulu kuitenkin uhkui mahdollisuuksia. Hirsirunko oli terve, muuri ehjä. Jopa vanha peltikattokin oli onnistunut pitämään vedet rakennuksen ulkopuolella. Kaikessa karuudessaankin koulu oli kaunis.

Mahdollisuudet näki myös eteläsuomalainen yrittäjä, joka vuokrasi kohteen kaupungilta neljä vuotta koulun sulkemisesta.

Kului vuosia, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Liekö yrittäjällä loppui raha, into tai molemmat.

Kyläläiset ilmaisivat huoltaan rapistuvasta koulusta useaan otteeseen kaupungille. Kun hiljaiseloa oli jatkunut 15 vuoden ajan, kyläseurassa vietiin ajatusta pidemmälle. Eikö tässä olisi kyläseuran mahdollisuus toimia?

– Asiaan sytyttiin yllättävänkin yksimielisesti, vaikka olihan se edessä oleva urakka valtaisa, kyläseuran nykyinen puheenjohtaja Marjatta Pekkarinen toteaa.

Epäilyjä tuli jonkin verran myös kaupungin suunnalta.

– Kyllähän siinä varmasti ensimmäinen ajatus on, että kun kyläyhdistys ottaa vanhan rakennuksen hoitaakseen, voi kaupunki joutua kautta rantain kuluen maksajaksi, Pekkarinen miettii.

 

Jouni Porsanger

Vaikka edessä häämöttänyt työmäärä oli valtava, puheenjohtaja Marjatta Pekkarisen mukaan kyläläiset eivät kauaa epäröineet toimeen tarttumista. Paperitöihin ja hankehakemuksien tekoon hyvänä taustana oli työuraa Kemijärven kaupungilla.

Kylällä oli suunnitelmat kuitenkin jo selvillä. Rakennusta pyrittäisiin vaalimaan talkoovoimin, kunnostamiseen haettaisiin hankerahoitusta.

Kaupunki asettui lopulta kyläläisten kannalle, ja päätti joulukuussa 2016 purkaa vuokrasopimuksen yrittäjän kanssa. Tämäkään ei kuitenkaan tapahtunut ilman lisämutkia. Kesäkuussa 2017 vuokralainen häädettiin lopulta käräjäoikeuden päätöksellä.

Entinen koulu oli nyt ostettu kyläyhdistykselle yhden euron nimellishintaan 11 000 neliön vuokratontilla.

Juhannuksen alla kyläseuran väki kiersi koulun tiloissa suunnitellen tulevaa, ja heti seuraavalla viikolla käärittiin hihat. Kylän miehet rysäyttivät sahat käyntiin pihalla, naiset aloittivat sisätilojen tyhjennyksen.

Myös kaupunki ryhtyi samalla töihin, kaupantekijäiseksi Kemijärven kaupunki lupasi huolehtia syntyneen vesivahingon korjaukset, ja asentaa uudet käyttövesiputket.

Tuosta juhannuksesta on kulunut pian pari vuotta.

Entisen koulun, nykyisen Tapionniemen kyläkartanon pihalla seisoo toistakymmentä talkoolaista. Pieneksi kyläksi suuri määrä, mutta kaikki eivät nyt ole edes paikalla. Tieto Vuoden lappilaisen kylän palkinnosta saa tyytyväisiä nyökkäyksiä.

– Onhan tässä kaikenlaista ehditty tehdä, kyläläiset myhäilevät. Joku laskee, että talkootunteja on kasassa pitkälti yli 20 000.

 

Jouni Porsanger

Kyläkartanon yhdeksän tulisijaa vaativat reilusti polttopuita. Kylän miehet Kari Lampela, Tapani Hiltunen, Pekka Lassila, Teuvo Pekkarinen ja Markku Kerkelä talkoilivat nämä puukasat viikossa.

Piha on avara, pitkät puupinot varaston takana kertovat, kuinka isoa puusavottaa on parin vuoden aikana tehty. Ulkolaudoituksen alanurkissa uudet laudat erottuvat vielä, mutta eivät kauaa, tulossa ovat maalaustalkoot, jolloin kyläkartano saa uuden maalipinnan päälleen.

Koreampi jo ulkoa, mutta sisällä vasta muutoksia onkin tapahtunut.

–  Kyllähän se tohina siitä kesästä vain yltyi. Kun samana syksynä saimme tiedon myönteisestä leader-rahoituksesta, pääsimme kunnolla toimiin, Pekkarinen kertoo.

Ensiksi laitettiin koulun lämmitysasiat kuntoon. Kaikki koulun ikkunat ja ovet vaihdettiin.

– Täällä oli yhdeksän lämmitettävää uunia, jotka oli muurattu umpeen. Avasimme ne ja otimme taas käyttöön, kertoo Markku Kerkelä, yksi talkoilevista kyläläisistä.

 

Jouni Porsanger

Markku Kerkelä on yksi kyläkartanolla talkoilevista kyläläisistä. Talon yhdeksää tulisijaa lämmitetään talvella päivittäin.

Puulämmityksen lisäksi lämpöä saadaan sähköpattereista ja ilmalämpöpumpusta.

Iso rakennus nielee paljon sähköä ja puuta. Varaston katolle asennettiin 32 aurinkopaneelia.

– Kyllä se heti alkoi näkyä sähkölaskussa.

Yläkerrassa kunnostettiin huoneita, nyt niitä voidaan pienimuotoisesti vuokrata majoituskäyttöön.

 

Jouni Porsanger

Tämä tila, opettajan entinen asunto, oli pitkään kylmillään, eikä sitä kunnostettu 1980-luvulla tehdyssä peruskorjauksessa. Nyt katolle laitettiin villat ja vanha lattia kunnostettiin.

 

Jouni Porsanger

Kyläkartanon yläkerran huoneistoa vuokrataan majoituskäyttöön.

Keittiössä Eeva Oinas ja Arja Kaakkurivaara puuhaavat kampanisuja pöytään. Heidän käsissään syntyy kyläläisten mukaan maan parhaat rieskat, simat ja munkit.

Kyläseura on nimennyt eri vastuutehtäviin kyläläisiä pitkälti heidän ammatilliseen taustaansa tai harrastuneisuuteensa pohjautuen. Keittiövastaavana toimiva Oinas esimerkiksi on entinen kokki, kyläkartanon värivalintoja on hionut arkkitehtinä toimiva Tapani Hiltunen, pihahommissa on arvokkaana apuna ollut koneurakoitsijat työkoneineen.

– Laaja skaala eri ammatteja on talkooväessä onneksi ollut mukana. Vain putkimies puuttuu, huoltopäällikkönä puuhaava Kari Lampela nauraa.

 

Jouni Porsanger

Kerran viikossa kyläläiset kokoontuvat syömään ja proisemaan yhdessä. Keittiötiimissä häärii pääkokkina Eeva Oinas, jolta syntyy kyläläisten mukaan muun muassa maailman parhaat rieskat, munkit ja simat.

Isoa rakennusta ei hoideta kuitenkaan siinä sivussa.

Talkkarivuorolistan mukaisesti kuusi työparia vuorottelee viikon pesteissä. tehtäviin kuuluu muun muassa lämmityksestä ja siivouksesta huolehtiminen

Kyläkartanon kunnostamalla kylä elvytti itse itsensä.

– Kyllä Kyläkartanosta on tullut kaiken toiminnan sydän. Vaikea edes kuvitella missä jamassa olisimme nyt, jos emme olisi saaneet taloa omaksemme, Ann-Christine Lampela miettii.

– Joka viikko kylän väki kerääntyy Porinapirttiin, jokaviikkoiseen lounastapahtumaan. Se on tärkeä kohtaamispaikka esimerkiksi ikääntyneille. Jos oma kävelykyky ei riitä, niin sitten touhuamme niin, että haemme kyytiä tarvitsevat autolla, Pekkarinen kertoo.

 

Jouni Porsanger

Osaa koulun huoneista vuokrataan vuoroviikoin eri alan yrittäjille. Koululla on ollut muun muassa kosmetologeja, hierojia ja kalevalaisia jäsenkorjaajia. Pian tulossa on metsästysporukka. Kylätoimikunnan entinen puheenjohtaja Anna-Liisa Piippo ja nykyinen puheenjohtaja Marjatta Pekkarinen.

Aterioilla hyödynnetään paikallisia elintarvikkeita. Yksi maanomistaja kunnosti seuralle peruna- ja naurismaan joen rantaan, kalaa ja lihaa on saatu lahjoituksena paikalliselta metsästysseuralta.

Kaiken muun keskellä kyläkartano toimii erilaisten kylätapahtumien ja kurssien pääpaikkana, omat tilat löytyvät myös vuoroviikoin kiertäville hierojille, kampaajille ja jalkahoitajille. Kesäksi avautuu ohikulkijoitakin palveleva kesäkahvila.

 

Jouni Porsanger

Leader-rahoituksena avulla varaston katolle asennettiin 32 aurinkopaneelia, mikä kattaa ison osan kiinteistön energiantarpeesta.

Vaikka viimeiset pari vuotta on ollut melkoista tohinaa, uusia suunnitelmia on jo mielessä.

– Taukotuvan rakentamista virittelemme tuonne viereiseen Airosvaaraan. Näin se palvelisi myös hiihtokansaa. Mutta jos nyt ensin vähän annetaan väen vetää henkeä, Pekkarinen naurahtaa.

Takaisin